2012/10/21

MAKE YOUR DREAM COME TRUE

Juttelimme tänään Business Womanin kanssa messuilla pitkään meitä molempia mietityttävästä aiheesta. Aikaa olisi varmaan uponnut toisetkin puoli tuntia samaisen asian vatvomiseen, mutta palaveri messujen kulusta tuli keskyttämään sen. Haluaisin kuitenkin jakaa teidän kanssa muutamia ajatuksia, mitä keskustelut herättivät mussa.
Se mistä puhuimme oli niinkin yksinkertainen aihe, kuin unelmat. Itse olen kova haaveilemaan ja unelmoimaan asioista, jotkut niistä ovat suhteellisen epärealistisia, kuten lottovoitto, mutta suurin osa haaveistani liittyvät ihan arkisiin asioihin, kuten uraan. Kuten joskus olen täälläkin maininnut, niin haaveilen muotitoimittajan urasta, Suomeen en halua jäädä, sillä täällä muodin markkinat ovat niin pienet, etten näe itseäni täällä toteuttamassa haavettani. Sen sijaan haluaisin suunnata rapakon toiselle puolelle, ja kokeilla siipiäni New Yorkissa.
Tässä kohtaa saan yleensä kuulla alentavia kommentteja alan vaikeudesta ja omista mahdollisuuksistani, toinen vaihtoehto on saada vain hupaisia katseita.
Se mistä tämä johtuu on se, että kaikki ihmiset eivät uskalla haaveilla, ja toisaalta he haluavat vain lytätä sitä toista, ketä uskaltaa. Unelmoiminen voi nimittäin olla myös vaarallista, sillä jos niitä haaveitaan ei ikinä lähde hakemaan, ne haihtuvat ilmaan ja tilalle jää vain katkeruus.

Itse uskon siihen, että mikä vaan on mahdollista, jos sen eteen vain jaksaa tehdä töitä. Viime keväänä suurin unelmani oli päästä sisään yliopistoon. Olin valmis tekemään sen eteen paljon töitä, ja se palkittiin opiskelupaikalla. Kesällä puolestaan kuulin radiossa mainoksen siitä, että NRJ hakee muotitoimittajaa. Innostuin, tein hakemuksen ja hain. Ja loppu on historiaa. Joulukuun alussa otan vielä suuremman askeleen kohti unelmiani, sillä kuten jo aikaisemmin kerroin aloitan toimitusharjoittelijana Ellessä.
Nämä kaikki ovat osoituksia siitä, että unelmat ovat saavutettavissa. Toki sen suuremman toteutumiseen on vielä paljon matkaa, mutta se että olen ottanut jo näin paljon askeleita sitä kohti tässä iässä on jo suuri saavutus.
Kaikkein naurettavinta on se, että jätetään omien haaveiden tavoittelu sen takia, koska se on niin mahdotonta, eihän opiskelupaikkaakaan saa kuin 7% kaikista hakijoista, tai vain yksi saa sen avoinna olevan työpaikan. Miksi se et voisi olla ihan yhtä hyvin sinä?

Sen minkä olen huomannut meissä suomalaisissa on se, että toisten puolesta ei osata olla iloisia ja aidosti onnellisia. Toisen menestys nähdään aina itselle huonona asiana, vaikka todellisuudessa se ei ole mitenkään itseltä pois. Itse olen onnistunut välttymään aikalailla kaikennäköiseltä paska palautteelta blogissani, mutta kaikki muut eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Tämäkin tosin on jonkinäköisessä suhteessa blogin suosioon.
Bloggaajat eivät saisi tienata kirjoituksillaan, jos he vaikka sattuisivatkin tienaamaan elantonsa sillä, on se maailman pahin asia. Yhteityökumppaneista, mainoksista, turkeista ja ties mistä satelee todella ilkeitä kommentteja, ja joskus mietin että miksi se ilkeä kommentti täytyy kirjoittaa. Itseänikin joskus ärsyttää jonkun bloggaajan tekstit, tekemiset ja mielipiteet, mutta jätän sen ilkeän kommentin kirjoittamatta, koska tiedän ettei siitä ole mitään iloa kenellekää. Päin vastoin.

Vauva.fi, tämä kaiken pahan alku on myös keksinyt hyvän syyn mässäillä, milloin niillä isin rahoilla shoppailevilla bloggaajilla tai nyt uusimpana villityksenä myös menestyvillä naisilla. Mikä siinä mättää, että nainen ei saisi menestyä, vaan heidän pitäisi vain olla kotona mätääntymässä lasten kanssa, tai ilman lapsia.
Mä päätin tästä hetkestä lähtien olla välittämättä ilkeistä kommenteista, koska ne ovat vain suurimmaksi osaski kateutta. Ilkeillä kommenteilla ja rakentavalla kritiikillä on kuitenkin ero, ja jälkimmäinen on aina hyväksi. Uskaltakaa te kaikki muutkin unelmoida, ja tavoitella unelmianne!

Kuvitus saa jäädä nyt pois, sillä väsymys on nyt sitä luokkaa :) Huomiseksi taidan kuitenkin väsätä teille postauksen tämän hetken must jutuista, ja tuleehan niitä asukuviakin!

4 comments:

  1. Elina! Pakko tulla kommaa ku oon muutamat vuodet sun kaa täs hengaillu:)

    Heti ku lähit Turusta ni alko tapahtua :D Ei varsinkaan täällä varmaan mitään sulle ois enään ollut, joten HKI oli ihan todella hyvä asia sulle :) En malta oottaa kuulla mitä tapahtuu ku lähet vielä isommille maille ja mantuille xD Kaikki ovet on auki sulle! Onnee niin paljon tosta Elle:stä, haluun kuulla kaiken siit sit :) Törmäillää, ikävä juorujuoksui xD Tuun käymää joku päivä siel teil Stadis!

    t.ellen

    ReplyDelete
    Replies
    1. hahah kiitti ihanasta kommentissa eltsukka <3
      jooo tuuu käymään ja mäki tuun mm. nyt vklp turkuuuuu :)

      Delete